Hallinto
Pohjolan maat eivät muodosta yhtä valtiota, vaan alueittain aina joku mahtimies tai –nainen hallinnoi omaa aluettaan jonka on omakseen ottanut. Rajoista ja maista käydäänkin jatkuvaa kiistaan niin pohjoisen kansan kesken, kuin barbaareja ja villejäkin vastaan. Myös ”sivistyneet” valtiot aina välillä uhittelevat ja tahtovat laajentaa maataan, tähän mennessä heidät on torjuttu yhteisellä voimalla, mutta minkään maan kanssa mitään tarkkaa rajaa ei ole edes olemassa.
Johtajuus periytyy, ensin kuolleen puolisolle, jonka jälkeen lapsille ikäjärjestyksessä. Sukupuolella ei ole ollut koskaan erityisesti väliä, usein tosin vanhemmat siskot luopuvat oikeudestaan ja siirtävät johtajuuden suoraan nuoremmille veljilleen.
Pohjoisen kansalla on kaksi suurta hallitsijaa yli muiden. Fasan kaupungin päällikkö Jöns Fasarasson ja Blodpärlan kaupungin päällikkö Erik Turjake. (Katso Tunnetut henkilöt.)
Johtajuus periytyy, ensin kuolleen puolisolle, jonka jälkeen lapsille ikäjärjestyksessä. Sukupuolella ei ole ollut koskaan erityisesti väliä, usein tosin vanhemmat siskot luopuvat oikeudestaan ja siirtävät johtajuuden suoraan nuoremmille veljilleen.
Pohjoisen kansalla on kaksi suurta hallitsijaa yli muiden. Fasan kaupungin päällikkö Jöns Fasarasson ja Blodpärlan kaupungin päällikkö Erik Turjake. (Katso Tunnetut henkilöt.)
Kaupungit
Katso myös kartta, siellä tarkemmin kuvattu eri kaupunkeja.
Pohjoisen kansa elää kylissä lähinnä metsästyksellä, kalastuksella, keräilyllä sekä pienimuotoisella kaskiviljelyksellä sekä kaupankäynnillä kaupunkien kanssa, joista haetaan viljaa ja perunoita.
Kaupunkeja Pohjoisen kansalla on kaksi, Fasa ja Blodpärla, kummassakin asukkaita noin 2500. Asukasmäärä sivistyksen parissa ei riittäisi kaupunkimääritelmään, mutta täällä onkin eri mittasuhteet. Kaupungeissa eletään samoin kuin kylissä, mutta viljelyä ei harrasteta niin paljon, ja kaupungeissa asuvat eivät metsästä riistaeläimiä, vaan ostavat lihaa kylissä asuvilta. Kumpikin kaupunki on rannikkokaupunki, joten niissä myös kalastetaan. Kaupunkien suurin tulonlähde ovat kuitenkin ryöstöretket. Niillä saadaan ruokaa, kauppatavaraa, rahaa ja koruja sekä ilmaista työvoimaa. Ryöstösaaliilla ostetaan viljaa ja kankaita kauppiailta jotka itse myyvät varastetun tavaran eteenpäin. Ryöstäessään kylää tai kaupunkia pohjoisen väki kuitenkin koettavat välttää tappamista. Ainoastaan jos heitä itseään uhataan he saattavat tappaa, mutta vääräuskoiset toki saa ottaa orjiksi. Ja joskus kun on pulaa orjista, saa orjiksi ottaa ketä vain.
Pohjoisessa on myös 4 pienempää kaupunkia joiden asukasluku on noin 1200. Isojen kaupunkien ryöstösaaliista osa häviää näihin kaupunkeihin kauppatavarana. Näistä kaupungeista lähtee keväisin laumoittain miehiä, ja joitakin naisiakin, töihin laivoille merelle. Kotiin he palaavat syksyllä taskut täynnä muiden maiden rahoja, koruja, ruokaa, juomaa ja muuta tärkeää. Näillä sisämaan pienillä kaupungeilla jokaisella on myös oma erikoistumisensa, joka pitää ne kaupunkeina, eikä vain kylinä.
Asumukset ovat samantyylisiä kuin viikinkitalot aikoinaan. Kuten myös veneet joilla seilataan Lätäkössä ja Velikijssä. Talot ovat usein yksikerroksisia, lukuun ottamatta joitakin linnoituksia.
Fasan ja Blodpärlan välissä kulkee ainoa kunnollinen tie pohjolassa. Tie kulkee kahden pienemmän kaupungin, Vild Blickin ja Elakin kautta. Tätä tietä kutsutaan maailman reunaksi.
Pohjoisen kansa elää kylissä lähinnä metsästyksellä, kalastuksella, keräilyllä sekä pienimuotoisella kaskiviljelyksellä sekä kaupankäynnillä kaupunkien kanssa, joista haetaan viljaa ja perunoita.
Kaupunkeja Pohjoisen kansalla on kaksi, Fasa ja Blodpärla, kummassakin asukkaita noin 2500. Asukasmäärä sivistyksen parissa ei riittäisi kaupunkimääritelmään, mutta täällä onkin eri mittasuhteet. Kaupungeissa eletään samoin kuin kylissä, mutta viljelyä ei harrasteta niin paljon, ja kaupungeissa asuvat eivät metsästä riistaeläimiä, vaan ostavat lihaa kylissä asuvilta. Kumpikin kaupunki on rannikkokaupunki, joten niissä myös kalastetaan. Kaupunkien suurin tulonlähde ovat kuitenkin ryöstöretket. Niillä saadaan ruokaa, kauppatavaraa, rahaa ja koruja sekä ilmaista työvoimaa. Ryöstösaaliilla ostetaan viljaa ja kankaita kauppiailta jotka itse myyvät varastetun tavaran eteenpäin. Ryöstäessään kylää tai kaupunkia pohjoisen väki kuitenkin koettavat välttää tappamista. Ainoastaan jos heitä itseään uhataan he saattavat tappaa, mutta vääräuskoiset toki saa ottaa orjiksi. Ja joskus kun on pulaa orjista, saa orjiksi ottaa ketä vain.
Pohjoisessa on myös 4 pienempää kaupunkia joiden asukasluku on noin 1200. Isojen kaupunkien ryöstösaaliista osa häviää näihin kaupunkeihin kauppatavarana. Näistä kaupungeista lähtee keväisin laumoittain miehiä, ja joitakin naisiakin, töihin laivoille merelle. Kotiin he palaavat syksyllä taskut täynnä muiden maiden rahoja, koruja, ruokaa, juomaa ja muuta tärkeää. Näillä sisämaan pienillä kaupungeilla jokaisella on myös oma erikoistumisensa, joka pitää ne kaupunkeina, eikä vain kylinä.
Asumukset ovat samantyylisiä kuin viikinkitalot aikoinaan. Kuten myös veneet joilla seilataan Lätäkössä ja Velikijssä. Talot ovat usein yksikerroksisia, lukuun ottamatta joitakin linnoituksia.
Fasan ja Blodpärlan välissä kulkee ainoa kunnollinen tie pohjolassa. Tie kulkee kahden pienemmän kaupungin, Vild Blickin ja Elakin kautta. Tätä tietä kutsutaan maailman reunaksi.