Elintavat
Muiden kansojen harhaluulosta huolimatta Pohjoisen kansan keskuudessa miehet ja naiset ovat melkein tasa-arvoisessa asemassa. Kummallakin on erilaiset tehtävät elämässään, yhteisössään ja suvussa tai perheessä, mutta kumpaakin osapuolta pidetään yhtä tärkeänä ja kunnioitetaan erilaisista asioista johtuen. Täällä nainen voi päästä korkeammalle kuin ”sivistyksen” parissa. Miehen tulee suojella naisia; äitejä, tyttäriä ja vaimoja. Se on kunnia-asia.
Pohjolan kansan tapana on juhlia häitä, sopimuksen tekoa tai ylipäätään mitä vain tanssimalla ja juomalla, siis pidoissa. Pohjolan kansa lämmittää itseään kovasti turkisten lisäksi myös sisäisesti. Juhlaan kuuluu ehdottomasti siis myös olut, paremman puutteessa sopivat muutkin viinakset.
”You mess with one of us, you mess with all of us!” sanoisi ulkomaalainen Pohjoisen kansan yhteishengestä. Oma perhe, suku, klaani ja päällikkö ovat asioita joita pohjoisen kansa arvostaa, kunnioittaa ja joiden etua ja mainetta ja kunniaa hän koettaa vaalia. Ensin kumarretaan oman asuinpaikan korkeimmalle ja hänelle, kellä tämä päällikkö kumartaa, eli joko Fasan, tai Blodpärlan päällikölle. Sitten vaikuttaa klaani, sen jälkeen suku ja sukunimi, perhe ja lopuksi ammatti.
Pohjoisen kansa elää kylissä lähinnä metsästyksellä, kalastuksella, keräilyllä sekä pienimuotoisella kaskiviljelyksellä sekä kaupankäynnillä kaupunkien kanssa, joista haetaan viljaa ja perunoita.
Kaupunkeja Pohjoisen kansalla on kaksi, Fasa ja Blodpärla, kummassakin asukkaita noin 2500. Asukasmäärä sivistyksen parissa ei riittäisi kaupunkimääritelmään, mutta täällä onkin eri mittasuhteet. Kaupungeissa eletään samoin kuin kylissä, mutta viljelyä ei harrasteta niin paljon, ja kaupungeissa asuvat eivät metsästä riistaeläimiä, vaan ostavat lihaa kylissä asuvilta. Kumpikin kaupunki on rannikkokaupunki, joten niissä myös kalastetaan. Kaupunkien suurin tulonlähde ovat kuitenkin ryöstöretket. Niillä saadaan ruokaa, kauppatavaraa, rahaa ja koruja sekä ilmaista työvoimaa. Ryöstösaaliilla ostetaan viljaa ja kankaita kauppiailta jotka itse myyvät varastetun tavaran eteenpäin. Ryöstäessään kylää tai kaupunkia pohjoisen väki kuitenkin koettavat välttää tappamista. Ainoastaan jos heitä itseään uhataan he saattavat tappaa, mutta vääräuskoiset toki saa ottaa orjiksi. Ja joskus kun on pulaa orjista, saa orjiksi ottaa ketä vain.
Pohjoisessa on myös 4 pienempää kaupunkia joiden asukasluku on noin 1200. Isojen kaupunkien ryöstösaaliista osa häviää näihin kaupunkeihin kauppatavarana. Näistä kaupungeista lähtee keväisin laumoittain miehiä, ja joitakin naisiakin, töihin laivoille merelle. Kotiin he palaavat syksyllä taskut täynnä muiden maiden rahoja, koruja, ruokaa, juomaa ja muuta tärkeää. Näillä sisämaan pienillä kaupungeilla jokaisella on myös oma erikoistumisensa, joka pitää ne kaupunkeina, eikä vain kylinä.
Asumukset ovat samantyylisiä kuin viikinkitalot aikoinaan. Kuten myös veneet joilla seilataan Lätäkössä ja Velikijssä. Talot ovat usein yksikerroksisia, lukuun ottamatta joitakin linnoituksia.
Fasan ja Blodpärlan välissä kulkee ainoa kunnollinen tie pohjolassa. Tie kulkee kahden pienemmän kaupungin, Vild Blickin ja Elakin kautta. Tätä tietä kutsutaan maailman reunaksi.
Pohjolan kansan tapana on juhlia häitä, sopimuksen tekoa tai ylipäätään mitä vain tanssimalla ja juomalla, siis pidoissa. Pohjolan kansa lämmittää itseään kovasti turkisten lisäksi myös sisäisesti. Juhlaan kuuluu ehdottomasti siis myös olut, paremman puutteessa sopivat muutkin viinakset.
”You mess with one of us, you mess with all of us!” sanoisi ulkomaalainen Pohjoisen kansan yhteishengestä. Oma perhe, suku, klaani ja päällikkö ovat asioita joita pohjoisen kansa arvostaa, kunnioittaa ja joiden etua ja mainetta ja kunniaa hän koettaa vaalia. Ensin kumarretaan oman asuinpaikan korkeimmalle ja hänelle, kellä tämä päällikkö kumartaa, eli joko Fasan, tai Blodpärlan päällikölle. Sitten vaikuttaa klaani, sen jälkeen suku ja sukunimi, perhe ja lopuksi ammatti.
Pohjoisen kansa elää kylissä lähinnä metsästyksellä, kalastuksella, keräilyllä sekä pienimuotoisella kaskiviljelyksellä sekä kaupankäynnillä kaupunkien kanssa, joista haetaan viljaa ja perunoita.
Kaupunkeja Pohjoisen kansalla on kaksi, Fasa ja Blodpärla, kummassakin asukkaita noin 2500. Asukasmäärä sivistyksen parissa ei riittäisi kaupunkimääritelmään, mutta täällä onkin eri mittasuhteet. Kaupungeissa eletään samoin kuin kylissä, mutta viljelyä ei harrasteta niin paljon, ja kaupungeissa asuvat eivät metsästä riistaeläimiä, vaan ostavat lihaa kylissä asuvilta. Kumpikin kaupunki on rannikkokaupunki, joten niissä myös kalastetaan. Kaupunkien suurin tulonlähde ovat kuitenkin ryöstöretket. Niillä saadaan ruokaa, kauppatavaraa, rahaa ja koruja sekä ilmaista työvoimaa. Ryöstösaaliilla ostetaan viljaa ja kankaita kauppiailta jotka itse myyvät varastetun tavaran eteenpäin. Ryöstäessään kylää tai kaupunkia pohjoisen väki kuitenkin koettavat välttää tappamista. Ainoastaan jos heitä itseään uhataan he saattavat tappaa, mutta vääräuskoiset toki saa ottaa orjiksi. Ja joskus kun on pulaa orjista, saa orjiksi ottaa ketä vain.
Pohjoisessa on myös 4 pienempää kaupunkia joiden asukasluku on noin 1200. Isojen kaupunkien ryöstösaaliista osa häviää näihin kaupunkeihin kauppatavarana. Näistä kaupungeista lähtee keväisin laumoittain miehiä, ja joitakin naisiakin, töihin laivoille merelle. Kotiin he palaavat syksyllä taskut täynnä muiden maiden rahoja, koruja, ruokaa, juomaa ja muuta tärkeää. Näillä sisämaan pienillä kaupungeilla jokaisella on myös oma erikoistumisensa, joka pitää ne kaupunkeina, eikä vain kylinä.
Asumukset ovat samantyylisiä kuin viikinkitalot aikoinaan. Kuten myös veneet joilla seilataan Lätäkössä ja Velikijssä. Talot ovat usein yksikerroksisia, lukuun ottamatta joitakin linnoituksia.
Fasan ja Blodpärlan välissä kulkee ainoa kunnollinen tie pohjolassa. Tie kulkee kahden pienemmän kaupungin, Vild Blickin ja Elakin kautta. Tätä tietä kutsutaan maailman reunaksi.
Kielet
Pohjoisen kansa on alun perin kotoisin etelästä, joten he osaavat etelän kieltä (suomi). Näinä vuosisatoina heille kehittyi kuitenkin myös oma kielensä, jonka pohjana pitkälti oli pohjoisilla alueilla jo aiemmin puhuttu pohjolan kieli (ruotsi). Nykyään pohjolan kieltä puhutaan maailman reunaa pohjoisemmissa kylissä ja kaupungeissa sekä lännessä, kun taas etelän valtion rajoilla olevissa asutuksissa puhutaan etelän kieltä. Maailman reunan tiellä olevissa kaupungeissa ja kylissä puhutaan sekaisin kumpaakin kieltä, painottuen kuitenkin kahden Pohjoisen kansalaisen kesken pohjolan kieleen.
Kirjoitus- ja lukutaito on harvinaista. Jos kukaan osaa, hänen täytynee olla Arvinge tai parantaja. Pohjoisen kansa kirjoittaa osittain riimuilla, siten, että lähetetään jokin tietty riimu toiselle osapuolelle, mutta sitäkin tapahtuu vain harvoin. Joskus he lähettävät toisilleen kuitenkin piirustuksia, jos ryöstösaaliissa on ollut sulkakynä, mustetta ja paperia.
Pohjoisen kansa on alun perin kotoisin etelästä, joten he osaavat etelän kieltä (suomi). Näinä vuosisatoina heille kehittyi kuitenkin myös oma kielensä, jonka pohjana pitkälti oli pohjoisilla alueilla jo aiemmin puhuttu pohjolan kieli (ruotsi). Nykyään pohjolan kieltä puhutaan maailman reunaa pohjoisemmissa kylissä ja kaupungeissa sekä lännessä, kun taas etelän valtion rajoilla olevissa asutuksissa puhutaan etelän kieltä. Maailman reunan tiellä olevissa kaupungeissa ja kylissä puhutaan sekaisin kumpaakin kieltä, painottuen kuitenkin kahden Pohjoisen kansalaisen kesken pohjolan kieleen.
Kirjoitus- ja lukutaito on harvinaista. Jos kukaan osaa, hänen täytynee olla Arvinge tai parantaja. Pohjoisen kansa kirjoittaa osittain riimuilla, siten, että lähetetään jokin tietty riimu toiselle osapuolelle, mutta sitäkin tapahtuu vain harvoin. Joskus he lähettävät toisilleen kuitenkin piirustuksia, jos ryöstösaaliissa on ollut sulkakynä, mustetta ja paperia.
Puhuttelu
Pohjoisen väellä on tapana puhua toisistaan etunimellä tai koko nimellä. Pelkällä sukunimellä puhutaan, jos kaikki tietävät kuka henkilö on kyseessä, ja yleensä sukunimen eteen laitetaan arvoa kuvaava sana kuten rouva tai päällikkö.
Naimisissa olevia naisia voi kutsua rouviksi, kuten ”Rouva Asta”. Nuoret naiset ovat vain nuoria naisia. Joskus korkeammistaan voi sanoa esim. ”Neiti Ylva”.
Miehillä käytetään arvonimeä kuten ”Päällikkö Jöns” tai ”Soturi Karl”. Herraa käytetään, kun puhutaan ylempiarvoiselle.
Palvelijat puhuessaan ylemmilleen, tai tasa-arvoisten tahtoessaan kunnioittaa toisiaan (tai kun on kyse tuntemattomasta) liittävät lauseiden perään herran tai arvon rouvan:
”Kyllä, arvon rouva.”
”Kuten haluatte, herra.”
Naimisissa olevia naisia voi kutsua rouviksi, kuten ”Rouva Asta”. Nuoret naiset ovat vain nuoria naisia. Joskus korkeammistaan voi sanoa esim. ”Neiti Ylva”.
Miehillä käytetään arvonimeä kuten ”Päällikkö Jöns” tai ”Soturi Karl”. Herraa käytetään, kun puhutaan ylempiarvoiselle.
Palvelijat puhuessaan ylemmilleen, tai tasa-arvoisten tahtoessaan kunnioittaa toisiaan (tai kun on kyse tuntemattomasta) liittävät lauseiden perään herran tai arvon rouvan:
”Kyllä, arvon rouva.”
”Kuten haluatte, herra.”
Kalenteri (ei käytössä, älkää vaivautuko opettelemaan)
Pohjoisen kansan ajanlasku noudatteli aluksi etelän ajanlaskua, jossa eletään vuotta 1311. Pohjoisen kansa häädettiin pohjoiseen vuonna 1039. Parantulan ensimmäinen kylpeminen myyttisessä Lähteessä aloitti uuden ajanlaskun.
Ruton vuosi 1039: Karkotus pohjoiseen
vuosi 1045: Parantula löytää Lähteen, ja uusi ajanlasku alkaa.
Sen jälkeen Pohjoisen kansa on laskenut ajanjaksoja, jotka on nimetty suurten mullistusten mukaan (yhteensä siis 265 vuotta):
I - Pyhän parantumisen aika – 24 vuotta – aikaa, jolloin Parantula kylvetti ihmisiä Lähteessä.
II - Rakentamisen aika – 34 vuotta – alkoi (samoihin aikoihin Parantula kuoli), kun Fasan perustaja Fasara kuoli, ja hänen poikansa Ulf Fasarasson ja Nils Fasarasson riitelivät Fasan omistuksesta, ja lopulta päätyivät jakamaan pohjoisen kahtia. Tänä aikana rakennettiin kaikki 5 muuta pohjoisen kaupunkia ja kylää.
III - Rauhan aika – 6 vuotta - Ulf Fasarassonin ja Nils Fasarassonin vanhuuden viimeisinä vuosina elettiin rauhan aikaa, kun kumpikin hallitsija oli vuoteensa omana eikä jaksanut juonitella toisen päänmenoksi.
IV – Jälkeläisten aika – 86 vuotta – Ajanjakso, jolloin hallitsivat Ulfin ja Nilsin rintaperilliset.
V – Sotien aika – 53 vuotta – Tuolloin etelän sivistysvaltiot koettivat siirtää rajojaan pohjoisemmas, mutta kaikki heidän hyökkäyksensä torjuttiin vuosien saatossa. Siihen aikaan käytiin myös klaanisodat.
VI - Pohjoisten sotien aika – 7 vuotta – Pohjoisessa elävät heimot yhdistivät voimansa, ja koettivat vallata Pohjoisen kansalla kuuluvia alueita, heidän aikeensa kuitenkin kukistettiin.
VII – Hiljaisuuden aika – 22 vuotta – Olisi voitu nimetä myös ”rauhallisuuden” tai ”tylsyyden” ajaksi, koska paljon muuta ei tapahtunut kuin tavanomaisia torinujakoita tai naapurikahakoita. Hiljaisuus valittiin kuitenkin, koska senaikaisen Fasan hallitsijan vaimo kärsi kovista pääkivuista, ja minne tahansa hän matkustikin, kaikkia komennettiin kuiskimaan ja hiipimään varpaillaan.
VIII – Paiseruton aika – 2 vuotta – nimi kertonee kaiken. Paiserutto tuli idästä.
IX - Uusi aika – alkoi 33 vuotta sitten, kun Blodpärlassa Turjakkeiden suku kukisti Fasarassonien suvun. Pohjolassa viimeisin aika on aina nimellä ”uusi aika”, joka nimetään sen jälkeen, kun jotakin mullistavaa on tapahtunut ja taas uusi aika alkanut. Odotamme siis seuraavaa mullistusta, ja sen jälkeen keksimme nimen aiempia vuosia yhdistäneelle ajanjaksolle. Viime aikoina on yritetty sopia rauhasta, ja toivottu jopa kansan yhdistymistä yhteiseksi.
Nykyistä vuotta voidaan ilmaista eri sanamuodoilla, kuten esim.:
”yhdeksännen ajan 32. vuosi” tai ”32. vuosi uutta aikaa”.