MAAILMA YLEISESTI ja lyhyesti
Etelästä katsottuna kaikki pohjoisessa elävät ovat villi-ihmisiä, puoliksi petoja, joiden parasta hupia on juoda verta onnettoman pääkallosta tai hyökätä raa’asti viattomaan kylään ryöstämään ja tappamaan, huutaen samalla ”verta veren jumalalle!”.
Pohjolan kansa on kylmän karaisemaa ja pakkasen kovettamaa kansaa. He eivät myöskään ole tyhmiä villejä, kuten luullaan, sillä heidän jopa pelottavan kieroon kasvaneet mielensä punovat juonia, jollaiset saattaisivat saada sivistyksen hovijuonittelut näyttämään teinien harrastelulta.
Historia
Pohjoisen kansa on peräisin etelästä, jossa muutama vuosisata sitten kuumetautiin sairastuneet lähetettiin pohjoiseen saastuttamasta etelän ihmisiä.
Parantula niminen nainen löysi myyttisen Lähteen joka paransi taudin kun itsestään kuppasi verta Lähteeseen ja vaihtoi näin verensä Lähteen veteen. Parantula, ensimmäinen Parantaja, näki unessa näyn, joka kertoi että Lähteen vesi oli Veden Jumalan verta, ja näin kun kaikki pohjoiseen lähetetyt sairastuneen parannettiin siinä, kaikkien vereksi vaihtui Veden Jumalan veri.
Myöhemmin veri laimeni, kun ihmiset avioituivat sellaisten kanssa, joiden veri oli tavallista, näin syntyivät Klaanit.
KLAANIT (tärkeä)
Pohjoisen kansalaiset ovat jakaantuneet klaaneihin. Jokainen syntyy ja kuuluu tiettyyn klaaniin, klaani osoittaa sinun paikkasi yhteiskunnassa. Klaani periytyy, eikä sitä voi vaihtaa.
”Klaanit ovat tärkeitä, jotta osataan erottaa, kenen veri on puhtainta ja kenen vereen on sekoittunut kuolevaisten epäpuhdasta verta.”
Jokaisella klaanilla on oma merkkinsä josta tunnistaa jonkun kuuluvan tiettyyn klaaniin. Merkki on joko metallinen solki, koru tai muu vastaava, tai sitten ommeltu kuvio vaatteessa, jotkut ottavat merkin tatuointina ihoonsa.
Klaaneja pidetään tärkeinä, ja varsinkin Arvinge ja Blodnyck koetetaan pitää vereltään puhtaana. Arvinge voi siis avioitua vain toisen Arvingen kanssa, jotta veri pysyy puhtaana. Jos avioituu alempiklaanisen kanssa, ei oma klaanius koskaan muutu, mutta tulevat lapsesi ovat alempaa klaania, riippuen siitä kenen kanssa avioidut. Kyse ei ole vain siitä, että Arvinget haluavat pitää valtansa ja asemansa, vaan myös jotkut Svagit ja muut toivovat, että jumalallinen veri pysyy ihmisissä, mutta kuka nyt ei haluaisi jumalten verta lapsellensa.
Klaaniin kuuluminen vaikuttaa myös ammattiin. Tavallinen Svagi tai Virrvarr ei voi olla kapteeni tai johtohenkilö, sillä siihen tarvitaan vereltään vahva henkilö. Usein alaiset alkavat helposti kapinoida, jos henkilö ei kuulu korkeaan klaaniin.
”Klaanit ovat tärkeitä, jotta osataan erottaa, kenen veri on puhtainta ja kenen vereen on sekoittunut kuolevaisten epäpuhdasta verta.”
Jokaisella klaanilla on oma merkkinsä josta tunnistaa jonkun kuuluvan tiettyyn klaaniin. Merkki on joko metallinen solki, koru tai muu vastaava, tai sitten ommeltu kuvio vaatteessa, jotkut ottavat merkin tatuointina ihoonsa.
Klaaneja pidetään tärkeinä, ja varsinkin Arvinge ja Blodnyck koetetaan pitää vereltään puhtaana. Arvinge voi siis avioitua vain toisen Arvingen kanssa, jotta veri pysyy puhtaana. Jos avioituu alempiklaanisen kanssa, ei oma klaanius koskaan muutu, mutta tulevat lapsesi ovat alempaa klaania, riippuen siitä kenen kanssa avioidut. Kyse ei ole vain siitä, että Arvinget haluavat pitää valtansa ja asemansa, vaan myös jotkut Svagit ja muut toivovat, että jumalallinen veri pysyy ihmisissä, mutta kuka nyt ei haluaisi jumalten verta lapsellensa.
Klaaniin kuuluminen vaikuttaa myös ammattiin. Tavallinen Svagi tai Virrvarr ei voi olla kapteeni tai johtohenkilö, sillä siihen tarvitaan vereltään vahva henkilö. Usein alaiset alkavat helposti kapinoida, jos henkilö ei kuulu korkeaan klaaniin.
Arvinge (Perillinen)
Klaani josta tulevat kaikki päälliköt, johtajat, mahtimiehet ja muu ylimystö. He ovat ”jumalten lapsia” eli suoraan ja vain heidän jälkeläisiään, jotka aikoinaan vaihtoivat sairaan veren jumalten vereen. Erittäin tärkeitä sukuja. Yleensäkään jos kukaan osaa lukea, niin hän on luultavasti Arvinge.
Klaanin merkki: Kaikenlaiset ikuista jatkuvuutta kuvaavat kuviot, mieluiten verenpunaisen värisinä. Ne kuvaavat verilinjan jatkumista ikuisesti. Kuvion voi toteuttaa myös kullan, hopean tms. väreissä.
Klaanin merkki: Kaikenlaiset ikuista jatkuvuutta kuvaavat kuviot, mieluiten verenpunaisen värisinä. Ne kuvaavat verilinjan jatkumista ikuisesti. Kuvion voi toteuttaa myös kullan, hopean tms. väreissä.
Blodnyck (Verenoikku)
He ovat vereltään kuin Arvingien serkkuja. Vain yksi poikkeama pois jumalallisesta verestä, mutta silti heistä ei voi tulla kuin rikkaita johtohahmoja tai vain tärkeitä sukuja. He ovat laivalla usein heti Arvinge -kapteenin ensimmäisenä luotettuna.
Klaanin merkki: Sydän väärin päin, siten että se muotoutuu kahdesta pisarasta. Mielellään toinen pisara on veren punainen ja toinen veden sininen. Koruissa ja muissa riipuksissa harvoin kuitenkaan on värejä, joten näitä näkee myös yksivärisinä.
Klaanin merkki: Sydän väärin päin, siten että se muotoutuu kahdesta pisarasta. Mielellään toinen pisara on veren punainen ja toinen veden sininen. Koruissa ja muissa riipuksissa harvoin kuitenkaan on värejä, joten näitä näkee myös yksivärisinä.
Virrvarr (Sekamelska)
Käsityöläisiä, kauppiaita, heitä, joiden veri on jo ohentunut. Virrvarr sotilaat kantavat usein kuningaslinnun eli kotkan merkkiä, tai lintua, jolla on tappara, kirves tai miekka.
Klaanin merkki: Lintu. Kuvastaa heidän vapauttaan veren varjelemisesta, sillä veri on ohentunut jo siinä määrin, ettei kohta ole enää väliä. Käsityöläisillä kahdesta kädestä muodostuva lintu.
Klaanin merkki: Lintu. Kuvastaa heidän vapauttaan veren varjelemisesta, sillä veri on ohentunut jo siinä määrin, ettei kohta ole enää väliä. Käsityöläisillä kahdesta kädestä muodostuva lintu.
Svag (Laimea)
Tavallista väkeä, palvelijoita, maanviljelijöitä ja kalastajia. Suurin osa sotilaista kuuluu tähän klaaniin. Vaikka sotilaat ovat melko alhaista klaania, voivat he työnsä ansioilla nousta korkealle. Heidän ammattinsa on arvostettu, sillä kuka muu suojaisi jumalallista verta.
Klaanin merkki: Vasara, kuokka tai muu työväline tavallisella työväestöllä. Tappara tai kirves sotilailla.
Klaanin merkki: Vasara, kuokka tai muu työväline tavallisella työväestöllä. Tappara tai kirves sotilailla.
Rotlös (Juureton)
Heitä joilla ei ole mitään tekemistä klaanien veren kanssa. Kaupungeissa ja kylissä asuvat barbaarit tai pohjoiseen muuttaneet matkalaiset sekä orjat kuuluvat tähän klaaniin. Heistä ei voi tulla parantajia. Siis muualta tulleet, mutta pohjoisen kansan kyliin ja kaupunkeihin asumaan asettuneet kuuluvat tähän.
Klaanin merkki: Edustaja on usein köyhän näköinen, ja yleensä klaaniin kuulumisen merkiksi he käyttävät ranteissaan leveää kangaskaistaletta, kuin orjan tai vangin kahleina, mutta joskus ei mitään merkkiä.
Klaanin merkki: Edustaja on usein köyhän näköinen, ja yleensä klaaniin kuulumisen merkiksi he käyttävät ranteissaan leveää kangaskaistaletta, kuin orjan tai vangin kahleina, mutta joskus ei mitään merkkiä.
Alempiarvoiset
Hyvä palvelija on näkymätön ja kuulumaton, mutta aina tarvittaessa paikalla. Hyvä palvelija ei myöskään kuuntele, vaikka kuulisi. Esim:
Salaisen juonittelun jälkeen vieras poistuu huoneesta, ja huoneeseen jäänyt juonittelija kysyy huoneessa olleelta palvelijaltaan:
”Kuulitko mitä puhuimme?”
”En, ellette tahdo että kuulin.”
Hyvä palvelija on näkymätön ja kuulumaton, mutta aina tarvittaessa paikalla. Hyvä palvelija ei myöskään kuuntele, vaikka kuulisi. Esim:
Salaisen juonittelun jälkeen vieras poistuu huoneesta, ja huoneeseen jäänyt juonittelija kysyy huoneessa olleelta palvelijaltaan:
”Kuulitko mitä puhuimme?”
”En, ellette tahdo että kuulin.”
MAAILMA YLEISESTI ja lyhyesti jatkuu...
Uskonto ja hautaus
Veden jumala Vede. Vesi on silloin elämän ehto ja alkuperäinen alkuaine. Se on pyhää ja parantavaa.
Kuoleman jälkeen hyvin Vedeä palvellut ja kunnioittanut kansalainen pääsee Veden sinisiin saleihin tanssimaan, juomaan ja nauramaan ikuisiksi ajoiksi. Sieltä kuolleet katselevat pitopöydästä maailmassa vielä vaeltavien matkaa.
Pohjoisen väki haudataan lähettämällä lautalla merelle tai järvelle josta Vede voi poimia sielun mukaansa. Murhaajat ja muut rikolliset haudataan maahan, sillä heidän sielunsa ei haluta jatkavan elämäänsä. Kätkyt-kuoleman kokeneet vauvat haudataan myös maahan sillä Paholainen on vienyt heidän sielunsa.
Kulttuuri
Pohjoisen kansan keskuudessa miehet ja naiset ovat melkein tasa-arvoisessa asemassa. Kummallakin on erilaiset tehtävät elämässään, yhteisössään ja suvussa tai perheessä, mutta kumpaakin osapuolta pidetään yhtä tärkeänä ja kunnioitetaan erilaisista asioista johtuen. Täällä nainen voi päästä korkeammalle kuin ”sivistyksen” parissa. Miehen tulee suojella naisia; äitejä, tyttäriä ja vaimoja. Se on kunnia-asia. Ensin kumarretaan oman asuinpaikan korkeimmalle ja hänelle, kellä tämä päällikkö kumartaa, eli joko Fasan, tai Blodpärlan päällikölle. Sitten vaikuttaa klaani, sen jälkeen suku ja sukunimi, perhe ja lopuksi ammatti.
Kielet
Pohjoisen kansa on alun perin kotoisin etelästä, joten he osaavat etelän kieltä (suomi). Näinä vuosisatoina heille kehittyi kuitenkin myös oma kielensä, jonka pohjana pitkälti oli pohjoisilla alueilla jo aiemmin puhuttu pohjolan kieli (ruotsi)
Elintavat
Pohjoisen kansa elää kylissä lähinnä metsästyksellä, kalastuksella, keräilyllä sekä pienimuotoisella kaskiviljelyksellä sekä kaupankäynnillä kaupunkien kanssa, joista haetaan viljaa ja perunoita. Kuva asutuksesta.
Kaupunkien suurin tulonlähde ovat kuitenkin ryöstöretket. Niillä saadaan ruokaa, kauppatavaraa, rahaa ja koruja sekä ilmaista työvoimaa. Ryöstösaaliilla ostetaan viljaa ja kankaita kauppiailta jotka itse myyvät varastetun tavaran eteenpäin.
Asumukset ovat samantyylisiä kuin viikinkitalot aikoinaan. Kuten myös veneet joilla seilataan Lätäkössä ja Velikijssä. Talot ovat usein yksikerroksisia, lukuun ottamatta joitakin linnoituksia.
Suhtautuminen muihin
Muut kansat ja olennot, jotka eivät kuulu pohjoisen kansaan, ovat heidän silmissään automaattisesti alempiarvoisia. Orjia ja palvelijoita heistä saa, ja kauppaakin voi käydä, mutta he tulevat aina kuulumaan alimpaan klaaniin.
Laki
Lakia ei pohjolan kansalla ole, vaan yleisesti noudatetaan käytäntöä ”silmä silmästä, korva korvasta”. Paikalla oleva korkeimman klaanin edustaja tai päällikkö toimii oikeusistuimena, ja esimerkiksi ryöstelystä voi menettää kätensä tai joutua itse orjaksi sille keneltä koetti ryöstää.
Alkoholin juominen ei ole kiellettyä, mutta kaikenlaisten muiden huumaavien aineiden ottaminen, ostaminen ja myyminen ovat kiellettyjä. Erityisesti vaaleanpunaisten ja vaaleanruskeiden sienien napsiminen on häpeällistä. Ne on kielletty, sillä on sisukkuuden puutteen osoitus, jos ei voi pysyä erossa huumaavaa oloa aiheuttavista sienistä. Rangaistus on häpeärangaistus.
Vala
Sotilaat vannovat uskollisuudenvalan ylemmälleen, joka on rikkomaton siihen asti, kunnes ylempi vapauttaa valan antajan. Tai kunnes valan antanut on toteuttanut valansa (esim. ”Vannon suojelevani sinua matkan ajan.” Kun matka loppuu, vala raukeaa.)
Valat ovat yhteiskunnan perusta, sillä kirjoitustaito puuttuu suurimmalta osalta, eikä kirjallisia sopimuksia voida tehdä.
Myöskään sellaista lupausta ei saa rikkoa, joka koskee jotakin tapahtumaa kuoleman jälkeen. Esim. ”Suojele poikaani kun olen kuollut.” Tai on mahdollista että kuolleen sielu ei koskaan enää saa rauhaa, ja kuollut saapuu takaisin maan päälle vainoamaan lupauksen rikkojaa.
Valanrikkoja!
Kun joku vannoo valan toiselle, hän vannoo sen jumalten kautta, ja valan rikkoja on rikkonut jumalia vastaan. Toisin sanoen siis valaa ei voi rikkoa saamatta jumalten vihaa, jota jokainen pelkää, ja toisaalta valaa ei voi rikkoa saamatta valanrikkoja leimaa, jolloin on epäluotettava nilviäinen eikä minkään arvoinen. Valanrikkojat ovat vapaata riistaa miekalle.
Avioliitto
Avioliitto solmitaan naisen ja miehen kesken. Veden jumalan nimeen heidät liitetään ikuisiksi yhteen, tai kunnes kuolema korjaa toisen. Siitä liitosta ei sovi kenenkään pyrkiä pois, eikä sovi kenenkään saattaa paria erilleen, kun on jumalalta asti pyydetty lupa. Papin virkaa hääjuhlassa toimittaa joko parantaja tai kylän/kaupungin päällikkö.
Aviorikos eli uskottomuus on rikos ainoastaan jos nainen tekee sen. Syynä tähän epätasa-arvoon on se, että nainen voi tulla raskaaksi, eikä mies voi silloin tietää onko syntyvä lapsi hänen vai ei.
Mies voi ottaa vaimonsa lisäksi muita naisia rakastajattarikseen, kunhan nämä ymmärtävät, että vaimo on miehen ykkösnainen, ja vaimon synnyttämät lapset etuasemassa äpäriin nähden. Miehelle on kunniaksi saada paljon lapsia, alemmissa klaaneissa erityisesti poikia. Rakastajattaria kuuluu miehen kohdella hyvin, siis elättää heitä ja heidän lapsiaan.
Magia
Magia ja maagisuus eivät kuulu Pohjoisen kansan elämään. ”Sivistyneissä” maissa etelässä päin on velhoja ja noitia, maageja, mutta täällä ei, sillä tiedetään, että nuo maagit ovat paholaisen riivaamia. Paholainen asettuu heikkoihin mieliin, ja elääkseen syö ihmisen sielua. Maagiset kyvyt ovat osoitus siitä, että paholainen tekee taikojaan ja käyttää voimiaan ihmisen sisältä.Jos huomataan paholaisen ottaneen vallan jostakusta, niin hänet tulee välittömästi toimittaa parantajan luo.
Parantaja
Parantajat parantavat luonnonyrteillä ja niistä tekemillään juomilla, eikä niissä ole mitään maagista. Näkyjä ja enteitä he näkevät kun Veden jumala heille sen suo. Parantajat tekevät hyviä tekoja eläessään, joten heille suodaan näkemisen lahja Veden jumalalta.
He ovat parantajia, jotka ovat tehneet niin paljon hyvää elämässään, että heidän katsotaan tuovan tekojensa kautta itse Veden jumalan hyvyyttä maailmaan. Pyhimykseksi tunnustaminen on korkein kunnianosoitus jonka parantaja voi saada, ja heitä myös kunnioitetaan syvästi.
Hallinto
Pohjolan maat eivät muodosta yhtä valtiota, vaan alueittain aina joku mahtimies tai –nainen hallinnoi omaa aluettaan jonka on omakseen ottanut.
Johtajuus periytyy, ensin kuolleen puolisolle, jonka jälkeen lapsille ikäjärjestyksessä. Sukupuolella ei ole ollut koskaan erityisesti väliä, usein tosin vanhemmat siskot luopuvat oikeudestaan ja siirtävät johtajuuden suoraan nuoremmille veljilleen.
Pohjoisen kansalla on kaksi suurta hallitsijaa yli muiden. Fasan kaupungin päällikkö Jöns Fasarasson ja Blodpärlan kaupungin päällikkö Erik Turjake.
Puhuttelu
Pohjoisen väellä on tapana puhua toisistaan etunimellä tai koko nimellä. Pelkällä sukunimellä puhutaan, jos kaikki tietävät kuka henkilö on kyseessä, ja yleensä sukunimen eteen laitetaan arvoa kuvaava sana kuten rouva tai päällikkö.
Naimisissa olevia naisia voi kutsua rouviksi, kuten ”Rouva Asta”. Nuoret naiset ovat vain nuoria naisia. Joskus korkeammistaan voi sanoa esim. ”Neiti Ylva”.
Miehillä käytetään arvonimeä kuten ”Päällikkö Jöns” tai ”Soturi Karl”. Herraa käytetään, kun puhutaan ylempiarvoiselle.
Palvelijat puhuessaan ylemmilleen, tai tasa-arvoisten tahtoessaan kunnioittaa toisiaan (tai kun on kyse tuntemattomasta) liittävät lauseiden perään herran tai arvon rouvan:
”Kyllä, arvon rouva.”
”Kuten haluatte, herra.”
Veden jumala Vede. Vesi on silloin elämän ehto ja alkuperäinen alkuaine. Se on pyhää ja parantavaa.
Kuoleman jälkeen hyvin Vedeä palvellut ja kunnioittanut kansalainen pääsee Veden sinisiin saleihin tanssimaan, juomaan ja nauramaan ikuisiksi ajoiksi. Sieltä kuolleet katselevat pitopöydästä maailmassa vielä vaeltavien matkaa.
Pohjoisen väki haudataan lähettämällä lautalla merelle tai järvelle josta Vede voi poimia sielun mukaansa. Murhaajat ja muut rikolliset haudataan maahan, sillä heidän sielunsa ei haluta jatkavan elämäänsä. Kätkyt-kuoleman kokeneet vauvat haudataan myös maahan sillä Paholainen on vienyt heidän sielunsa.
Kulttuuri
Pohjoisen kansan keskuudessa miehet ja naiset ovat melkein tasa-arvoisessa asemassa. Kummallakin on erilaiset tehtävät elämässään, yhteisössään ja suvussa tai perheessä, mutta kumpaakin osapuolta pidetään yhtä tärkeänä ja kunnioitetaan erilaisista asioista johtuen. Täällä nainen voi päästä korkeammalle kuin ”sivistyksen” parissa. Miehen tulee suojella naisia; äitejä, tyttäriä ja vaimoja. Se on kunnia-asia. Ensin kumarretaan oman asuinpaikan korkeimmalle ja hänelle, kellä tämä päällikkö kumartaa, eli joko Fasan, tai Blodpärlan päällikölle. Sitten vaikuttaa klaani, sen jälkeen suku ja sukunimi, perhe ja lopuksi ammatti.
Kielet
Pohjoisen kansa on alun perin kotoisin etelästä, joten he osaavat etelän kieltä (suomi). Näinä vuosisatoina heille kehittyi kuitenkin myös oma kielensä, jonka pohjana pitkälti oli pohjoisilla alueilla jo aiemmin puhuttu pohjolan kieli (ruotsi)
Elintavat
Pohjoisen kansa elää kylissä lähinnä metsästyksellä, kalastuksella, keräilyllä sekä pienimuotoisella kaskiviljelyksellä sekä kaupankäynnillä kaupunkien kanssa, joista haetaan viljaa ja perunoita. Kuva asutuksesta.
Kaupunkien suurin tulonlähde ovat kuitenkin ryöstöretket. Niillä saadaan ruokaa, kauppatavaraa, rahaa ja koruja sekä ilmaista työvoimaa. Ryöstösaaliilla ostetaan viljaa ja kankaita kauppiailta jotka itse myyvät varastetun tavaran eteenpäin.
Asumukset ovat samantyylisiä kuin viikinkitalot aikoinaan. Kuten myös veneet joilla seilataan Lätäkössä ja Velikijssä. Talot ovat usein yksikerroksisia, lukuun ottamatta joitakin linnoituksia.
Suhtautuminen muihin
Muut kansat ja olennot, jotka eivät kuulu pohjoisen kansaan, ovat heidän silmissään automaattisesti alempiarvoisia. Orjia ja palvelijoita heistä saa, ja kauppaakin voi käydä, mutta he tulevat aina kuulumaan alimpaan klaaniin.
Laki
Lakia ei pohjolan kansalla ole, vaan yleisesti noudatetaan käytäntöä ”silmä silmästä, korva korvasta”. Paikalla oleva korkeimman klaanin edustaja tai päällikkö toimii oikeusistuimena, ja esimerkiksi ryöstelystä voi menettää kätensä tai joutua itse orjaksi sille keneltä koetti ryöstää.
Alkoholin juominen ei ole kiellettyä, mutta kaikenlaisten muiden huumaavien aineiden ottaminen, ostaminen ja myyminen ovat kiellettyjä. Erityisesti vaaleanpunaisten ja vaaleanruskeiden sienien napsiminen on häpeällistä. Ne on kielletty, sillä on sisukkuuden puutteen osoitus, jos ei voi pysyä erossa huumaavaa oloa aiheuttavista sienistä. Rangaistus on häpeärangaistus.
Vala
Sotilaat vannovat uskollisuudenvalan ylemmälleen, joka on rikkomaton siihen asti, kunnes ylempi vapauttaa valan antajan. Tai kunnes valan antanut on toteuttanut valansa (esim. ”Vannon suojelevani sinua matkan ajan.” Kun matka loppuu, vala raukeaa.)
Valat ovat yhteiskunnan perusta, sillä kirjoitustaito puuttuu suurimmalta osalta, eikä kirjallisia sopimuksia voida tehdä.
Myöskään sellaista lupausta ei saa rikkoa, joka koskee jotakin tapahtumaa kuoleman jälkeen. Esim. ”Suojele poikaani kun olen kuollut.” Tai on mahdollista että kuolleen sielu ei koskaan enää saa rauhaa, ja kuollut saapuu takaisin maan päälle vainoamaan lupauksen rikkojaa.
Valanrikkoja!
Kun joku vannoo valan toiselle, hän vannoo sen jumalten kautta, ja valan rikkoja on rikkonut jumalia vastaan. Toisin sanoen siis valaa ei voi rikkoa saamatta jumalten vihaa, jota jokainen pelkää, ja toisaalta valaa ei voi rikkoa saamatta valanrikkoja leimaa, jolloin on epäluotettava nilviäinen eikä minkään arvoinen. Valanrikkojat ovat vapaata riistaa miekalle.
Avioliitto
Avioliitto solmitaan naisen ja miehen kesken. Veden jumalan nimeen heidät liitetään ikuisiksi yhteen, tai kunnes kuolema korjaa toisen. Siitä liitosta ei sovi kenenkään pyrkiä pois, eikä sovi kenenkään saattaa paria erilleen, kun on jumalalta asti pyydetty lupa. Papin virkaa hääjuhlassa toimittaa joko parantaja tai kylän/kaupungin päällikkö.
Aviorikos eli uskottomuus on rikos ainoastaan jos nainen tekee sen. Syynä tähän epätasa-arvoon on se, että nainen voi tulla raskaaksi, eikä mies voi silloin tietää onko syntyvä lapsi hänen vai ei.
Mies voi ottaa vaimonsa lisäksi muita naisia rakastajattarikseen, kunhan nämä ymmärtävät, että vaimo on miehen ykkösnainen, ja vaimon synnyttämät lapset etuasemassa äpäriin nähden. Miehelle on kunniaksi saada paljon lapsia, alemmissa klaaneissa erityisesti poikia. Rakastajattaria kuuluu miehen kohdella hyvin, siis elättää heitä ja heidän lapsiaan.
Magia
Magia ja maagisuus eivät kuulu Pohjoisen kansan elämään. ”Sivistyneissä” maissa etelässä päin on velhoja ja noitia, maageja, mutta täällä ei, sillä tiedetään, että nuo maagit ovat paholaisen riivaamia. Paholainen asettuu heikkoihin mieliin, ja elääkseen syö ihmisen sielua. Maagiset kyvyt ovat osoitus siitä, että paholainen tekee taikojaan ja käyttää voimiaan ihmisen sisältä.Jos huomataan paholaisen ottaneen vallan jostakusta, niin hänet tulee välittömästi toimittaa parantajan luo.
Parantaja
Parantajat parantavat luonnonyrteillä ja niistä tekemillään juomilla, eikä niissä ole mitään maagista. Näkyjä ja enteitä he näkevät kun Veden jumala heille sen suo. Parantajat tekevät hyviä tekoja eläessään, joten heille suodaan näkemisen lahja Veden jumalalta.
He ovat parantajia, jotka ovat tehneet niin paljon hyvää elämässään, että heidän katsotaan tuovan tekojensa kautta itse Veden jumalan hyvyyttä maailmaan. Pyhimykseksi tunnustaminen on korkein kunnianosoitus jonka parantaja voi saada, ja heitä myös kunnioitetaan syvästi.
Hallinto
Pohjolan maat eivät muodosta yhtä valtiota, vaan alueittain aina joku mahtimies tai –nainen hallinnoi omaa aluettaan jonka on omakseen ottanut.
Johtajuus periytyy, ensin kuolleen puolisolle, jonka jälkeen lapsille ikäjärjestyksessä. Sukupuolella ei ole ollut koskaan erityisesti väliä, usein tosin vanhemmat siskot luopuvat oikeudestaan ja siirtävät johtajuuden suoraan nuoremmille veljilleen.
Pohjoisen kansalla on kaksi suurta hallitsijaa yli muiden. Fasan kaupungin päällikkö Jöns Fasarasson ja Blodpärlan kaupungin päällikkö Erik Turjake.
Puhuttelu
Pohjoisen väellä on tapana puhua toisistaan etunimellä tai koko nimellä. Pelkällä sukunimellä puhutaan, jos kaikki tietävät kuka henkilö on kyseessä, ja yleensä sukunimen eteen laitetaan arvoa kuvaava sana kuten rouva tai päällikkö.
Naimisissa olevia naisia voi kutsua rouviksi, kuten ”Rouva Asta”. Nuoret naiset ovat vain nuoria naisia. Joskus korkeammistaan voi sanoa esim. ”Neiti Ylva”.
Miehillä käytetään arvonimeä kuten ”Päällikkö Jöns” tai ”Soturi Karl”. Herraa käytetään, kun puhutaan ylempiarvoiselle.
Palvelijat puhuessaan ylemmilleen, tai tasa-arvoisten tahtoessaan kunnioittaa toisiaan (tai kun on kyse tuntemattomasta) liittävät lauseiden perään herran tai arvon rouvan:
”Kyllä, arvon rouva.”
”Kuten haluatte, herra.”